Ninnijinni: Maahinen nimeltä Nippu

Maahinen nimeltä Nippu

Olipa kerran satumaa erään metsän reunassa, sen nimi oli ”Lehtikellon valtakunta. Se ei ollut järin suuri, muttei turhan pieni. Siellä asui maahisia metsänkeijuja, pienjyrsijöitä ja myös tonttuja, joista viimeksi mainitut hallitsivat valtakuntaa. Tontut olivat oppineet ihmisiltä miten kansanjoukkoja kuului hallita ja siihen tarvittiin valvontaa, koulutusta, sotia, Summamutikassa valittu hallitus, joka ei koskaan saisi paljoa aikaiseksi, veroja ja tieteinkin valuuttakriisejä. Myös nuori maahinen nimeltään Nippu eli tuon vallan alla. Nippu kävi täkäläistä ”koulua” jota Lehtikellon valtakunnassa kutsuttiin vaatuliksi. Nippu kävi tunnollisesti joka päivä vaatulissa ja teki läksynsä niin hyvin kuin osasi. Perus vaatulissa oli kaksitoista luokka-astetta ja Nippu kävi juuri kahdettatoista. Nippu oli usein kuullut isovaarinsa sanovan ”hulluutta tämä kaikki! Jos nuori haluaa vattujenkasvattajaksi, ei hänen tarvitse tietää mikä on piin kolmas desimaali!” Nippu oli samaa mieltä, mutta kaikki tieto kasvatti hänen arvosanojaan joilla hän voisi päästä pian opiskelemaan varttuun, joka oli vatunviljelyn ammattikoulu. Hänen isopappansa valitti myös sitä, että nuoret saavuttavat mieheniän ennen kuin edes koskevat kuokkaan saati aloittavat työn teon. Nippu myönsi myös tämän tosiasian, sillä kahdentoista vuoden ajan hän oli opiskellut multaustekniikkaa ja nähnyt opetusvideoita, muttei ollut koskenutkaan koko kuokkaan. Nipun isä olisi voinut opettaa ja omistikin hienon kuokan jossa oli kultainen karva ja hieno kaiverrus, mutta valitettavasti isällä oli liian kiire tehdä niin paljon töitä, että saattoi maksaa sähkö ja vesijohtoverot. Sitä Nippu ei ymmärtänyt sillä he käyttivät aina itse tehtyjä kynttilöitä ja kantoivat veden kaivosta. Nipun äiti oli sanonut, että lain mukaan verot oli maksettava, oli niissä järkeä tai ei. Nippu ei myöskään ymmärtänyt sitä että, heidän koko pieni sukunsa asui samalla tilalla sulassa sovussa täysin omavaraisesti ja silti heidän piti elää niin kuin tontut käskivät. He eivät tarvinneen mokomilta tontuilta yhtään mitään, mutta joutuivat silti antamaan heille omastaan. Vaatulissa hän oli kysynyt asiaa ja saanut hepreankielisen vastauksen, johon oli sisältynyt pitkä selitys sosiaalityöstä. Nippu ihmetteli myös sitä, koska ei kukaan käynyt sairaalassa eli meerassa tai pyytänyt valtakunnalta korvauksia jos ukkonen sytytti vajan tuleen (jota sattui melko usein) vaan kaikki auttoivat toisiaan. Nippu oli miettinyt tätä ja muita asioita jo pitkän tovin ja lopulta todennut itselleen että, on täysin tervettä olla ymmärtämättä silla koko valtakunta ja sen yhteiskunta oli rakennettu kuin peikon talo eli jätetty perustukset kokonaan tekemättä ja katto vuotaa. Mutta kunhan hän opiskelisi vielä viisi vuotta, hän olisi valmis aloittamaan verojen maksun ja omat unelmansa. Ja ehkä jonakin päivänä juuri Nippu olisi se, joka johtaisi suvun pois Lehtikellosta, paikkaan jossa ainoa olemassa oleva laki olisi ”kunnioita toisia”.