29. syyskuuta 2015

Uusi Aika

Minulla alkoi elämässäni uusi aika. Tuntuu, ettei elämästäni ole koskaan tekemistä puuttunut, mutta nyt on monta rautaa tulessa. Ompelen tällä hetkellä tilaustöitä, teen erinäisiä kouluprojekteja, lähden kuukaudeksi vaihto-oppilaaksi ja ajattelin alkaa puolen vuoden sisään yrittäjäksi. Eli kyllähän tässä hommaa riittää.

Aion kiireestä huolimatta pitää blogia tietenkin yllä, mutta päivitysteni tahti harvenee. Tietenkin yritän tätä vastaan tehdä jutuista ja töistä aiempaa isompia ja laajempia. Kiireestä huolimatta aion näillä näkymin tehdä kuitenkin tänäkin vuonna joulukalenterin ja marraskuussa blogini tulee täyttymään jännän matkani selostamisesta.

Saksaan
Nyt on nimittäin käynyt niin, että pääsin koulun kautta kuukaudeksi työssä oppimaan Saksaan. Työssäoppimisjaksolla on tarkoituksena pitää blogia siitä mitä tapahtuu, oppii ja löytää matkan varrella. Tulen siis kertomaan Saksassa oloajastani tässä blogissa koko marraskuun ajan ja ennen sitä laitan vielä pienen päivityksen, joka kertoo vähän Saksan yleistietoa.
Lähtö jännittää ihan pirusti ja tämä on isoimpia ammatillisia tilaisuuksia tähänastisessa elämässäni ja haluan jakaa sen blogissani. <3 <3 <3

Neulovakulkuri



Yhtenä iltana se innostus taas iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oli pakko päästä neulomaan. Puikot ja langat vaan esiin ja tuumasta toimeen. En oikeastaan miettinyt mitä olin tekemässä, kunhan tein. Lähdin välillä kaupungille asioimaan ja jatkoin neulomista. Itse en nähnyt toiminnassani mitään omituista, mutta ohikulkijoilta tuli outoja katseita ja ihmetystä.


Lopulta eräs vanhempi nainen, joka oli pesemässä ikkunoita, alkoi puhumaan minulle niin, että tajusin ottaa kuulokkeet pois ja kuunnella. Hän kertoi, että muistaa miten joskus aikanaan vanhat mummot olivat niin taitavia, että pystyivät neulomaan kävellessään.

En ollut edes ajatellut, että olisi erikoista osata neuloa samalla matkaa tehden. Ajan kanssa olen huomannut, ettei työtä tarvitse katsoa neuloessa jos laskee rivejä ja silmukoita päässään. Tuntuu mahtavalta omata harvinainen taito ja päästä järkyttämään ohikulkijoita sillä.



Tosiaan neuloin siis tässä vastikään samanlaisesta langasta lapaset, kynsikäät ja pipon. Lapaset ovat eläväiset peruslapaset, joiden selkämyksessä on metallikiinnikkein pienet rusetit sinisestä langasta. Kynsikkäist puolestaan tuli oikein söpöt ja kun kynsikkäistä yleensä tulee mieleen spuget ojan pohjalla, niin näistä mieleen nouseen enemmän arjen romantiikka. Pipo taas on löysä, niskasta roikkuva malli jonne mahtuu sisään tuuheammatkin hiukset. Pipoa koristaa myös Kotkakuvioinen kangasmerkko.