Nukke projekti osa 3.

Marja-Pihla

Nukkeprojekti tosiaan etenee. Nuken osat on jo liitetty ja maalattu, tosin hienosäätöä tarvitaan. Olen myös saanut tälle hiukset päähän, mutta nekin kaipaavat hienosäätöä. Yksi asia on kuitenkin miltei pelottavaa, nukke alkoi huolestuttavasti muistuttaa tekijäänsä. Asiaa ei auttanut se, että käytin nuken hiuksiin, materiaalia joka oli joskus muinoin kasvanut omassa päässäni. => Eli hiusten väritys on enemmän kuin sama. Päätin kuitenkin saada ulkonäköön sen verta eroa, että nuken hiukset ovat lyhyet ja silmät siniset. Tätä kirjoittaessani aloin ensikertaa miettiä nimeä...hymph... Marja-Liisa?...Marja-Terttu?... Marja-Pihla! =D
   Vaatetusta en ole vielä aloittanutkaan tekemään. Ajattelin, että ainakin sellaiset leikittelevät hassuhatuntekijä vaatteet olisivat kivat ja ehkä myös jotain herkkää. Näissä kuvissa Marja-Pihlalla on mekko, jonka tein ehkä kymmenen vuotta vanhana, jo sitäkään. Kuitenkin hienosäätöä puuttuu PALJON. Eli työn sarkaa riittää, mutta tunnelin pää näkyy jo =) 

Nukke projekti osa 2.

Kroppa kunnossa

 Nyt on nukke jo kroppa puolin valmis. Eli kuten aiemmassa kerroinkin aloittaessani projektin en malttaisi lopettaa ja kyllähän sitä mieluummin väsäilisi kaikenlaista, kuin suorittaisi oppivelvollisuutta =P Noh, kyllä koulussa opetetaan tärkeitä asioita ja onhan se selvää, että kun kaikki saavat saman opetuksen on mahdotonta, että kaikki kiinnostaisi kaikkia. Siinä olikin sitten tämän päivityksen koulu kannanotto. Niin, takaisin nukkeasiaan =) Hain lisää savea ja tässä olisi aikaansaannosta. Kuvassa näkyy hyvin korostuneesti mitkä osista ovat jo odottaneet yön yli. Muut osat menivätkin ihan mukavasti, mutta pää ja kädet tuottivat hiukkasen ongelmaa. Etenkin pää, jonka ensimmäisestä versiosta syntyikin käsivarret. Silmät olivat erityisen hankalat. Yritin ensin tehdä silmäkuoppia joihin olisin asettanut savipallerot ja sitten tehnyt niiden päälle luomet. Yritys osoittautui hyvin pian toivottomaksi, joten päätin valita apuvälineeksi nuppineulan, joka osoittautui hyvin käteväksi! Terävällä päällä kaivoin luomet esiin ja pallopäällä pehmitin reunoja. Uskomattoman kätevä!

                    Sitten se toinen ongelmakohta, kädet. Ne onnistuivat melko hyvin, kunhan keksi oikean tekniikan. Jos haluaa (suht)aidon näköisen käden on helpointa pyöritellä yksi sormi kerrallaan ja sitten yhdistää ne. Jos vielä jättää puikuloiden(=sormien) kämmen päähän hieman reilummin varaa, saavat sormet yhdistäessä aikaan samalla kämmenen. Halusin myös käsiä hieman liikkuvaisemmaksi, joten savesin kyynärvarren tyveen kuvassa näkyvän systeemin, eli lyhyen ja isopäisen nuppineulan. Pallopäätä pitää kuitenkin hieman liikutella kuivumisen aikana, ettei se jämähdä niille sijoilleen. Muihin osiin tein reiät naruniveliä varten. Jalat olen tehnyt jo valmiiksi siihen muotoon, että tällä neitokaiselle teen korkokengät =) Niinh, en ole vielä kertaakaan maininnut, että hänestä tulee naispuolinen XD No, toivon teidän huomanneen sen XP 
                    Seuraavaksi olisi edessä maalaus ja nivel-liitos hommat, mutta sitä varten pitää odottaa osien perusteellista kuivumista, johon menee parisen päivää. Siis sitä odotellessa =)

Nukke projekti

Nukkea väsäillen

Nyt on savityöt käynnissä, vaikka ruotsinkokeet ovat huomenna =D

No, kokeisiin on kyllä luettu hullun lailla, mutta miksi luovuus iskee aina kun pitäisi tehdä jotain? Olen kuitenkin pyöritellyt jo pitkään päässäni ajatusta, kuinka kivaa olisi tehdä ja suunnitella oma nukke. Muutamat ystävistäni ovat innostuneet pullip nukeista ja silloin sain ideointini viimeinkin alkua pidemmälle. En kuitenkaan yritä saada aikaiseksi pullipin tyylistä nukkea vaan jotain mistä en ole vielä itsekään aivan varma. Nukesta tulee sen näköinen kuin on tullakseen, että jos sillä sitten on nenä korvanpaikalla... ei vainaskaan. Noh, nyt on kuitenkin valmiina vasta torso ja jalat polvista alaspäin ja kuten näkyy, kädet ovat saviset kuten kuuluukin. Olisin saanut varmaan aikaiseksi muutakin, savea sattui olemaan liian vähän aiempien projektien tiimoilta  D=  Ainakin osasin nyt lopettaa hyvän sään aikaan ennen kuin ruotsin luku olisi jäänyt vähemmälle ja onhan tässä luettu monta tuntia sitä "Ursäkta, var ligger en post?" vai mitenkä se meni. Kuitenkin, projekti saa jatkoa kuhan haen lisää savea. Olen tehnyt osiin reiät nuppineulalla ja aion yhdistää ne langalla, joten nukesta tulee melko siro. Herkkään rakenteeseen sopien aion tehdä nuken vaatteista yksityiskohtaiset ja pitsiset. Juuri siroudesta pidän pullipeissakin ja se onkin asia josta inspiroiduin. Olen myös katsellut "Doll collector" lehteä, jossa minua ovat erityisesti kiehtoneet Marina A. Yax:sin nuket, joiden pitkulaisissa kasvoissa on tiettyä herkkyyttä. Eli vaikutteita on, mutta lopputulos voi olla jotain aivan erilaista. En tosiaankaan tiedä mitä siitä on oikein tulossa, mutta yleensä jos aloitan projektin, en malta lopettaa ennen kuin lopputulos on miellyttävä. Mutta nyt minä jatkan pänttäystä, kun tuo kielipää ei ole niitä parhaimpia puoliani. Toivottavasti pääsen pian jatkamaan näpertelyä ja pitämään lukijatkin ajan tasalla ;P

Maahinen nimeltä Nippu

Maahinen nimeltä Nippu

Olipa kerran satumaa erään metsän reunassa, sen nimi oli ”Lehtikellon valtakunta. Se ei ollut järin suuri, muttei turhan pieni. Siellä asui maahisia metsänkeijuja, pienjyrsijöitä ja myös tonttuja, joista viimeksi mainitut hallitsivat valtakuntaa. Tontut olivat oppineet ihmisiltä miten kansanjoukkoja kuului hallita ja siihen tarvittiin valvontaa, koulutusta, sotia, Summamutikassa valittu hallitus, joka ei koskaan saisi paljoa aikaiseksi, veroja ja tieteinkin valuuttakriisejä. Myös nuori maahinen nimeltään Nippu eli tuon vallan alla. Nippu kävi täkäläistä ”koulua” jota Lehtikellon valtakunnassa kutsuttiin vaatuliksi. Nippu kävi tunnollisesti joka päivä vaatulissa ja teki läksynsä niin hyvin kuin osasi. Perus vaatulissa oli kaksitoista luokka-astetta ja Nippu kävi juuri kahdettatoista. Nippu oli usein kuullut isovaarinsa sanovan ”hulluutta tämä kaikki! Jos nuori haluaa vattujenkasvattajaksi, ei hänen tarvitse tietää mikä on piin kolmas desimaali!” Nippu oli samaa mieltä, mutta kaikki tieto kasvatti hänen arvosanojaan joilla hän voisi päästä pian opiskelemaan varttuun, joka oli vatunviljelyn ammattikoulu. Hänen isopappansa valitti myös sitä, että nuoret saavuttavat mieheniän ennen kuin edes koskevat kuokkaan saati aloittavat työn teon. Nippu myönsi myös tämän tosiasian, sillä kahdentoista vuoden ajan hän oli opiskellut multaustekniikkaa ja nähnyt opetusvideoita, muttei ollut koskenutkaan koko kuokkaan. Nipun isä olisi voinut opettaa ja omistikin hienon kuokan jossa oli kultainen karva ja hieno kaiverrus, mutta valitettavasti isällä oli liian kiire tehdä niin paljon töitä, että saattoi maksaa sähkö ja vesijohtoverot. Sitä Nippu ei ymmärtänyt sillä he käyttivät aina itse tehtyjä kynttilöitä ja kantoivat veden kaivosta. Nipun äiti oli sanonut, että lain mukaan verot oli maksettava, oli niissä järkeä tai ei. Nippu ei myöskään ymmärtänyt sitä että, heidän koko pieni sukunsa asui samalla tilalla sulassa sovussa täysin omavaraisesti ja silti heidän piti elää niin kuin tontut käskivät. He eivät tarvinneen mokomilta tontuilta yhtään mitään, mutta joutuivat silti antamaan heille omastaan. Vaatulissa hän oli kysynyt asiaa ja saanut hepreankielisen vastauksen, johon oli sisältynyt pitkä selitys sosiaalityöstä. Nippu ihmetteli myös sitä, koska ei kukaan käynyt sairaalassa eli meerassa tai pyytänyt valtakunnalta korvauksia jos ukkonen sytytti vajan tuleen (jota sattui melko usein) vaan kaikki auttoivat toisiaan. Nippu oli miettinyt tätä ja muita asioita jo pitkän tovin ja lopulta todennut itselleen että, on täysin tervettä olla ymmärtämättä silla koko valtakunta ja sen yhteiskunta oli rakennettu kuin peikon talo eli jätetty perustukset kokonaan tekemättä ja katto vuotaa. Mutta kunhan hän opiskelisi vielä viisi vuotta, hän olisi valmis aloittamaan verojen maksun ja omat unelmansa. Ja ehkä jonakin päivänä juuri Nippu olisi se, joka johtaisi suvun pois Lehtikellosta, paikkaan jossa ainoa olemassa oleva laki olisi ”kunnioita toisia”.

Puisen maahisen olen tehnyt kun olin ehkä kymmenen.

 Saatte olla todistamassa pikku Nipun seikkailuita
ja pohdintoja myös tulevaisuudessakin. =)

Loppu

Koristusta

Koristusta

Mitä tapahtuu kun lattia on täynnä pientä paperisilppua eikä yhtään huvittaisi siivota? Olen huomannut, että aika usein kun pitäisi tehdä jotain muuta, sattuu olemaan juuri se luovahetki kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Silloin syntyy tämän pahviviuhkan sorttisia luomuksia, joihin on yleensä käytetty kaikkea, joka käden ulottuville sattuu. Viuhkaan on ujutettu mm. leffamainos-lehti ja ristipistoluettelo. Lopputuloksena oli jotain hyvin tarpeellista, sillä olen aina kuumalla säällä taitellut paperiviuhkan, joka on aina lössähtänyt melko nopeasti. Kun viuhka on tehty pahvista, on edes mahdollisuus, että se osoittautuisi enemmänkin kuin kertakäyttöiseksi. On tuo ainakin tämän kesän kestänyt, vaikka lämpötila onkin pysytellyt melko viileänä ;)

Pienen koristuksen tuottamiseen ei tarvita aina paljoa aikaa tai varta vasten tarkoitukseen suunniteltuja materiaaleja. Pieni näpertely tuo kuitenkin aina iloa päivään, kun voi hetkenaikaa sallia kiireettömyyden ja mielen harhailun =)

Tämä puinen hevonen oli yhtenä kesäpäivänä osana "kuntoilu tuokiotani". Siinä kyllä jää kuntosali kakkoseksi, kun ensin pyöräilee noin22km hakeakseen kanttinauhaa ja sitten vetäisee kuuden tunnin käsitreenit puutöiden parissa. Huh. 

Noh, käsitreenieni tulos on tekstin vasemmalla puolella. Voisihan sitä kesäpäivän käyttää hullumminkin =)

Kirja projekti

Kirja projekti

 No niin, tässä olisi niitä kuvia joista mainitsin viime päivityksessäni =)

Kirjan nimi on Marescp Hantom, joka on myös pääasiallinen tapahtumapaikka. Kirja kertoo oppihallituksen uudesta keinosta käsitellä huonokäytöksisiä luokkia, mutta päälenkilö Minervalle paljastuu kuitenkin, että asuntolassa kummittelee. 
Tarina on lähinnä romanttinen seikkailu, vaikken itse juuri lue sen sorttista kirjallisuutta. Oikeastaa en lue kirjoja juuri ollenkaan (paitsi koulussa). Tämä onkin varmasti osasyy siihen, että kirja on pikemminkin kuvituksen ja eri elementtien kautta luotua tunnelmointia kuin kirjallisesti puhdes romaani tai novelli. ;)

 Kirja on koottu kuumaliimapistoolilla, mutta muute sivujen koristeet on kiinnitetty erikeeperillä, jota menikin puoli pulloa. Haastetta tuotti erityisesti allaolevan kuvan tausta, joka on pelkkää pitsi harsoa. Muitakin haasteita on ollut, kuten yllä oleva kuva Marescp Hantomin asuntola rakennuksesta, kuvan etualalla oleva oksien lailla kiemurteleva portti on tehty öljyväreillä ja sen kuivuminen vei sen verran aikaa, että jouduin useasti lykkäämään pahvin toiselle puolelle tulevan sivun valmistusta. Väristä irtosi mustaa vielä kirjan kokoamisvaiheessakin ja sain vain toivoa, ettei se tuhoaisi aukeaman toista sivua, joka onkin valkoinen ja vaaleanpunainen  =P

Oikealla olevaa aukeamaa oli hauska tehdä ja pidän erityisesti aukeaman ensimmäisestä sivusta, jonka taustan idea on minusta aika kiva. Se syntyi puoli vahingossa, kun pitelin pahvia pystyasennossa tarkoituksena maalata tausta kokonaan mustaksi. Kun aloin maalata pienta aluetta pahvin ylä osassa, maalipisara valui suorana viivana alas asti. Se näytti mielestäni niin hienolta, että pääti tehdä koko taustan samalla tekniikalla ja olen kyllä ihastunut siihen kuinka kivalta tausta näyttää. Saamaa tekniikka olisi aika jännää käyttää vaikka valkoisen seinän maalauksessa. Idea olisi aika villi, mutta vaikkapa goottityylisten kalusteiden kanssa lopputulos voisi olla erittäin ihastuttava.






Kokonaisuudessaan kirjasta tuli mielestäni ihana ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Taitaa kuitenkin jäädä uniikkipainokseksi  ;)

Projekti

Projekti

Viimeiset kymmenen päivää olen puurtanut kirjaprojektin parissa. Taikka oikeastaan kirjoitus vaiheen olin tehnyt jo jonkin aikaa sitten, mutta kirjaa kootessa on vierähtänyt pienoinen tovi. Kirja ei ole kovin tavallinen jo siitä syystä, että se on kooltaan lähemmäs A3 arkin kokoine ja ehkä 15-20cm paksu. Kirja on tehty paksuista pahvi levyistä ja materiaaleihin kuuluu mm. kangasta, lankaa, mustetta, piirustus paperia, liuta pitsejä, nauhoja, tilpehööriä ja ties mitä. Ainakin kaikki talon kuumaliimapatruunat tuli uhrattua ;)Kaksi viikonloppua ja yhden arkiviikon projektini aikana on tullut monasti se ärsyttävä tunne, että pitää ehkä välillä käydä koulua ja nukkua syömistä unohtamatta ;) Lopputulos on kyllä vaivan arvoinen ja olen ainakin itse tyytyväinen puurastukseni jälkeen. En aio laittaa koko kirjaa blogiini muuta ainakin joitain aukeamia, jotta valkenisi mihin olen aikaani laittanut =) Laitan kuvia itse kirjasta myöhemmin, muuta tässä alkuunsa kuva siitä miltä huoneeni lattia on näyttänyt näiden kymmenen päivän ajan X)