Lumiukko taapersi öisen metsän laidalle asti, muttei huomannut, että pikku kyytiläinen oli valinnut oman päätepysäkin. Helmi nallukka oli tarttunut puun oksaan ja jäänyt kyydistä omin neuvoin.
"Mitenhän pääsen täältä alas?" Helmi tuumi. Ja koittikiivetä oksia pitkin, mutta nepä olivatkin liukkaat.
Pikku nallen ongelma korjautui kuitenkin aivan itsestään, sillä oksa hänen allaan päätti sanoa naks. Tumps. Onneksi pehmoiselle karhulle ei käynyt hötöiselle hagelle tömähtäessä kuinkaan.
Nalle kömpi istualteen ja siitä jakeilleen ja jäljelle jäi vain kuoppa lumeen.
Harmi vain, ettei Helmillä ollut hajuakaan missä oli tai mihin suuntaan pitäisi jatkaa.
Jonnekin oli silti lähdettävä ja jälkeensä nalle jätti vain pienet lumiset tassunjäljet.
"Minusta tuntuu aivan kuin joku seuraisi minua 0.0" pohdiskeli Helmi huolissaan.
"Jos metsään haluat mennä nyt,
Sä takuulla yllätyt.
Jos metsään haluat mennä nyt,
Näät sammalet myllätyt.
Kas pienet karhut vekkulit on
Nyt käyneet suureen joukkiohon.
On päivä teddykarhujen villin retken."
Sä takuulla yllätyt.
Jos metsään haluat mennä nyt,
Näät sammalet myllätyt.
Kas pienet karhut vekkulit on
Nyt käyneet suureen joukkiohon.
On päivä teddykarhujen villin retken."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti